Blogi
Seurakunta naamakirjassa
Kyllä se maitolaituri on, nimittäin Facebook eli "naamakirja" - maalaispojalle. Silloin joskus, "vuosi tai kaksi ennen suuria sateita", 60-70-luvun vaihteessa, oli joka ilta, jos suinkin mahdollista, mentävä maitolaiturille eli "meijärilavalle", että näkisi kaverit ja kuulisi päivän jutut. Silloin ei oltu vielä kuultu Löytynperän kolkilla tietokoneesta, olipahan muutamassa talossa kuitenkin jo lankapuhelin, rikkaimmissa.
Mutta sateet tulivat ja vesi Kalajoessa virtasi. Nyt vaari käynnistää aamutuimaan tietokoneen, menee Internettiin ja klikkaa Suosikeista Facebookin. Tarkistaa, onko eilisiltaiseen tilapäivitykseen tullut kommentteja tai tykkäyksiä.
Ovat ajat muuttuneet, eikä välttämättä pelkästään positiiviseen suuntaan. Mutta se, joka on naamakirjalle pikkusormensa antanut, on huomannut koko "ruppinsa" myyneen. Olen huomannut, että monella itseni ikäisellä on ollut hyvin samantapainen tie facebookin käyttäjäksi. On aluksi päätetty, että minähän en tuohon lähde, mutta pikkuhiljaa kaverit ja ystävät ovat houkutelleet ja niin vain nyt statuksia päivitellään. Ja sieltähän niitä löytyy aika paljon muitakin, yli miljoona suomalaista ja lähes miljardi koko pallolta.
Facebook on yksi sosiaalisen median lukemattomista kanavista, joille yhteinen ominaisuus on vuorovaikutus tietoverkoissa, lähinnä Internetissä. Kirkon viestintästrategioissa on kymmeniä vuosia ollut tavoitteena juuri tuo vuorovaikutus. Niinpä kirkossa käynnistettiinkin Hengellinen elämä verkossa -hanke, jonka puitteissa vuosina 2009-2012 rohkaistaan ja koulutetaan seurakuntien työntekijöitä ja seurakuntalaisia entistä aktiivisemmin mukaan sosiaaliseen mediaan. Eli jos ei nyt ihan "naamasta naamaan" niin ainakin "naama". Hieno tavoite, mutta eihän se ihan helppoa ole, jos on vuosikymmenet totuttu saarnastuolista totuutta julistamaan, aika tavalla yksisuuntaisesti. Ei ole silloin kirkon penkistä kuulunut korkeintaan kuin arka "Amen" tai häveliäs kuorsaus.
Sosiaalisen median taikasana on tasa-arvo. Jokaisella käyttäjällä on mahdollisuus sanoa mielipiteensä, olla mukana keskusteluissa ja tulla kuulluksi. Siksi sosiaalinen media antaa mahdollisuuden myös seurakunnille keskusteluun ja kuunteluun. Hyvää saarnaa tai luottamuselimen huonoa päätöstä, tai päinvastoin, voi kommentoida välittömästi seurakunnan facebook-sivulla ja osallistua alkaneeseen keskusteluun, näin myös Kalajoen seurakunnan.
Facebookissa on vielä yksi mainio ominaisuus. Koska jokainen on siellä omalla nimellään, ovat kaikki kommentit asiallisia ja positiivisia, eli viestintä on ystävällistä. Kaiken lisäksi facebookissa on paljon helpompi tykätä ja tökätä kuin silloin joskus ennen suuria sateita - maitolaiturilla.
Jussi Leppälä
Voit kommentoida tätä blogia osoitteessa: https://www.facebook.com/pages/Kalajoen-seurakunta/257486707616543?ref=ts#!/pages/Kalajoen-seurakunta/257486707616543?sk=wall