Blogi
Latuja ja ituja
Kun maassa on jotakuinkin hiihdettävä määrä lunta, olen oppinut tarttumaan hetkeen. Lähden hiihtämään. Viimeisimmät vuodet ovat opettaneet, että jo huomenna voi vesisade viedä lumen. Vastaantulijat saattavat ihmetellä, että joko latu on tehty, missä oli latu? Vastaan, että ei hiihtämiseen tarvita latua, siihen tarvitaan lunta ja sukset. Toki valmista latua on huomattavasti helpompi hiihtää. Umpihanki tai vähäinen lumi pakottaa pysähtelemään, hakemaan suuntaa ja reittiä, mistä pääsisi naarmuttamatta suksen pohjia.
On helpompaa kulkea sellaista latua, polkua, tietä, jota muut ovat jo kulkeneet. Aina se ei ole mahdollista. Saatamme joutua keskelle umpihankea, jossa on pakko pysähtyä, kun tietä ei kerta kaikkiaan näe. Virrentekijä pitää umpikujaa mahdollisuutena johonkin uuteen, kun hän jopa pyytää: ”Anna, Kristus, rohkeutta mennä maastoon tiettömään, jossa merkkejä en tunne, vaille vastausta jään. Juuri siellä sinuun juurrun, vastuuseen viet laajempaan, taikka suostun vähimmässä uskollinen olemaan.” (525)
Olemme paastonajan alkutaipaleella. Seuraavanlaisia ituja nousee näiden viikkojen Sanan kylvöstä. Kun sinapinsiemen kylvetään maahan, siitä nousee suurin puutarhan puista. Jumalan valtakunnassa pieni on suurta, heikko on voimakasta, mahdoton muuttuu mahdolliseksi. Jumalan Sana on elävää. Jo pieni pala sitä vaikuttaa suuria. Jumalaan voi uskoa, vaikka Hän jääkin monella tavalla salatuksi tai Raamatusta ei kaikkea ymmärrä. Jumala itse tuli ihmiseksi, siksi Hän tietää, mitä on olla ihminen. Jumala itse kulki vaikean tien, sen, jota kukaan toinen ei ollut kulkenut. Hän otti vastaan ihmisten pilkan, hylkäämisen, kieltämisen, ruumiillisen kiduttamisen, sairauden ja kaiken synnin. Hän kulki ristille. Hän kuoli ristillä meidän ihmisten puolesta. Tämä ihmiseksi tullut Jumala elää tänään. Näinkin Hänestä sanotaan: Alussa oli Sana. Sana oli Jumala. Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen. (Joh. 1)
Latu on avattu. Kari Haapala sanoo siitä näin: ”Kyselin tiestä viimeisen kerran, taas saman vastauksen sain. Tietä on käyty, jäljet on Herran. Tarvitsee seurata vain. Minne tie vie, sinne mennä tahdon, olen matkalla mielin levollisin, minne tie vie, sinne mennä tahdon, etsin Mestarin jäljet taas jostakin.”
Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle. (Ps. 139:23,24)
Anna-Maija Pahkala