Blogi
Pääsiäisen ilo – elämän valo
Keskellä kevättä on kristityillä suuri valon ja ilon juhla pääsiäinen. Tämän kristikunnan suurimman juhlan sanoma on meille ilon tuoja: ”Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin on kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista.”(1.Kor. 15:3-5). Jeesuksessa Kristuksessa toteutui lupaus syntiemme sovittamisesta. Jeesus voitti kuoleman ja ilmestyi kuolleista noustuaan omilleen.
Me kirkon työntekijät julistamme tätä ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta. Myös tänä pääsiäisenä kirkoissa kokoonnutaan tämän sanoman äärelle iloitsemaan siitä mitä Jumala on puolestamme tehnyt. Auringon valon lisääntyessä ja siitä nauttiessamme saa elämäämme tulla kirkkain valo.
”Jeesus sanoo: Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.”(Joh.8:12).
Niin kuin aurinko on joskus pilvessä, voi elämän valo Jeesus Kristus olla etäällä. Sanoma Jeesuksesta saattaa hukkua ajallisiin asioihin ja etäännymme koko asiasta. Toisinaan pilvet saavat väistyä auringon tieltä ja saamme kokea ”elämän valon”. Jumala voi tänä pääsiäisenä puhutella sinua tai minua aivan erityisesti. Hän voi herättää uskomaan sellaisenkin, joka ei vielä usko.
Jeesus kehoittaa meitä seuraamaan häntä. Ilman häntä kuljemme pimeässä. Jeesus lupasi olla omiensa kanssa ”kaikki päivät maailman loppuun asti”.(Matt 28:20) Hänen omiensa joukossa, Kristuksen valtakunnassa, Jeesus on Pyhän Hengen kautta elämän valona.
Meistä kukaan ei voi elämän valoa niin omistaa, että onnistuisimme elämässämme ilman epäilyjä ja syntiä. Vaikka kuinka tähyilisimme ”elämän valoa”, me joudumme näkemään myös elämän varjoja. Vaikka aurinko on pilvessä, se on kuitenkin taivaalla; pääsiäisen ilosanoma on meille joka päivä totta! Olemme armosta, uskon kautta Jumalan lapsia ja Jeesuksen seuraajia. Antakoon taivaallinen Isämme meille halun uskoa.
Kristuksen seuraajat odottavat ikuista iloa, iankaikkista elämää. Silloin ei ole enää pilviä auringon edessä.”Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin.”(1.Kor. 13:12)
Ilpo Parviainen, seurakuntapastori