Blogi
Aikuisten opetuslasten päivä
Helatorstai on niin suuri pyhä, että silloin ei ruohokaan kasva, kuten vanha sananlasku toteaa. Kirkkopyhän tekstit kertovat, kuinka Vapahtaja erkani maan päältä ja nousi Jumalan luo. Hänen kätensä olivat siunaukseen kohotetut. Opetuslapset, jotka olivat kulkeneet Jeesuksen mukana, kuunnelleet hänen opetuksiaan ja nähneet hänen tekevän ihmeitä, katsoivat nyt ihmetellen hänen lähtöään. Heidän täytyi nyt pärjätä keskenään.
Miksi Jeesuksen täytyi nousta ylös kirkkauteen? Miksi hän vain ei jäänyt maan päälle laittamaan asioita järjestykseen ja taluttamaan seuraajiaan kädestä pitäen kohti taivaallista päämäärää, estäen kiusaukset ja koettelemukset jo ennen kuin ne osuvat kohdalle? Eikö tämä olisi ollut meidän kristittyjen kannalta paljon helpompaa?
Vapahtaja haluaa, että hänen työtovereinaan kasvamme hengelliseen aikuisuuteen. Kristinusko perustuu vahvasti vastuun ottamiseen lähimmäisestä. Se haastaa meitä kekseliäisyyteen siinä, kuinka voimme palvella toisiamme ja viedä eteenpäin sanomaa Jeesuksesta. Helatorstain sanoma on, että kristittyjen tulee uskossaan kasvaa täysi-ikäisiksi, jotka lukevat sanaa ja tekevät sanasta tekoja, jotka koituvat lähimmäisten hyväksi. Meidän tulee olla uskossa lasten kaltaiset, mutta se ei tarkoita lapsellisuutta eikä kritiikitöntä kaiken sokeaa omaksumista.Täysi-ikäiselle hengellisyydelle ovat vierasta voimakkaat auktoriteetit, jotka ylhäältä päin sanelevat, johtajien tai johtoryhmien toimesta, miten ihmiset saavat ajatella, uskoa ja miten eivät. Tällaisessa systeemissä on vaaransa. Ennen pitkää käy niin, että auktoriteetit ottavat yhteisössä Jumalan paikan. Kun Raamatun sanan tulkinta monopolisoidaan hengellisissä yhteisöissä ainoastaan joillekin harvoille ja valituille, muodostuu tästä asetelmasta hengellisen vallankäytön miinakenttä, jossa tavallinen rivikristitty ei enää voi olla varma, mihin uskaltaa astua." Koetelkaa kaikki". Näin Jumalan sana meitä kehottaa. Ja siksi meidän kristittyinä tulee koetella hengelliset auktoriteetit silloin kun ne tuntuvat olevan ristiriidassa sen kanssa, mitä Pyhä Henki on meille Jumalan sanasta kirkastanut. "Älkää antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen", sanotaan sanassa myös. Vaikka joskus tuntuisi turvalliselta, kun joku muu uskoisi, ajattelisi ja lukisi Jumalan sanan minun puolestani, niin ei kuitenkaan ole tarkoitettu. Jeesus nousi kirkkauteen, jotta suostuisimme kasvamaan kristittyinä aikuisuuteen. Kasvu tekee aina kipeää, ja siksi kasvuun suostuminen ei ole helppoa.
Erkaantuessaan oppilaistaan Jeesus kohotti kätensä siunaukseen. Kohotetut kädet ovat ikiaikaisen tavan mukaan olleet antautumisen merkki. Sodankäynnin kulttuurissa kohotetut kädet ovat merkki aseettomuudesta, toisen armoihin jättäytymisestä. Tällä tavalla Jeesus nousi kirkkauteen ja salatulla tavalla kuitenkin jäi luoksemme. Ei väkivaltaa, pakkoa eikä uhkaa mukanaan, vaan asettuen alttiiksi ihmisenä olemisen mysteerille, kaikelle sille, josta me ihmiset täällä maiden päällä olemme osalliset. Jeesus on todella asettunut veljeksemme ja osakumppaniksemme. Hän ei ole tullut väkivalloin valloittamaan, vaan varustettuna rakkauden asein. Siksi häntä on turvallista lähestyä ja hänen seuraansa turvallista jäädä. Jää sinäkin. Jo tänään.
Siunattua helatorstaita!