Blogi
Savesta astia ja tuhkasta talo
Torstaina 9.8., jos Jumala suo, hiippakuntamme piispa Samuel Salmi vihkii uudelleen käyttöön tulipalon jälkeen entisöidyn Jokelan pappilan. Hetki on historiallinen. Suurenmoisen kaunis ja rakennushistoriallisesti merkittävä rakennus on Kalajoen maamerkki ja paikkakunnan toiseksi merkittävin rakennus heti kirkon jälkeen. Rakennus on kokenut uuden kukoistuksensa, kun se nyt on kunnostettu ajanmukaiseksi työtilaksi sekä paikaksi, jossa seurakuntalaiset voivat kokoontua Jumalan sanan, lohdutuksen, sekä elämän suurten käännekohtien, kuten häiden ja ristiäisten merkeissä.
Talon uudelleenrakentajat ovat tehneet ihmeen. Mitenkään vähemmän ei voi kuvata sitä muodonmuutosta, jonka tämä rakennus on läpikäynyt menneen vuoden aikana. Kuvat käytössäni olevasta työhuoneesta heti tulipalon jälkeen ovat lohdutonta katseltavaa. Huonetta ei enää ollut. Olivat mustuneet seinät, kaikki irtaimisto oli tuhoutunut, paitsi Ristiinnaulittuni, sekä Pyhän Hengen liekkiä kuvaava esine, jonka olin saanut lahjaksi pappisvihkimykseni päivänä.
Esineet ovat taas tutulla paikallaan, huoneessa jossa työskentelen, Jokelan kasitien puoleisessa vinttihuoneessa. Esineiden säilyminen oli vahva saarna siitä, mikä tässä maailmassa on pysyvää, ja mikä jää jäljelle, kun kaikki muu katoaa. Kun palon jälkeisenä päivänä kahlasin huoneen palaneissa jäännöksissä, kaiken töryn ja tuhkan keskeltä löysin ristiinnaulitun, joka lepäsi kädet siunaavaan asentoon jähmettyneenä keskellä kaikkea kaaosta. Hän oli suojellut palon sammuttajia, jotka olivat suojelleet häntä.
Talon uudelleenrakentajille tämä ei ole ollut mikä tahansa rakennusurakka muiden joukossa. He ovat työllään muuttaneet rakennusta. Otaksun, että myös urakka on muuttanut tekijöitään. Tällainen kohde tulee tehtäväksi vain kerran elämässä. Suuren urakan jälkeen voi tulla tyhjyyden tunne. Ehkä koskaan ei enää tule vastaan kohdetta, joka antaisi rakentajalle näin suuren ammatillisen haasteen.
Vanhan Testamentin Jeremiaan teksti puhuu siitä, kuinka ihmisen elämä on kuin savi Jumalan kädessä. Savesta muotoutuu sellainen esine ja sellaiseen käyttöön, johon Jumala on sen tarkoittanut. Jos esine ei miellytä tekijäänsä, savi työstetään uudelleen kunnes savenvalaja on työhön tyytyväinen. Ajatus muovattavana olemisesta saattaa antaa ihmiselle kuvan mielivaltaisesta ja despoottisesta Jumalasta. Lohdullista on kuitenkin, että Jumala ei heitä pois sitä savea, jota muovaa. Hän ei heitä pois ketään meistä. Jokaisella meillä on mahdollisuus uuteen alkuun, Jeesuksen sovitustyön tähden. Ihan niin kuin tuhkaksi palaneesta talosta saadaan ihmeellisen kaunis, kun Jumala jättää sen taitavien rakentajien käsiin. Tällainen on sovituksen salaisuus. Me olemme hyvän Sovittajan käsissä.
Suvi Lehtimäki
kappalainen