Blogi
Jokelan pappilan juhla 9.8.
Kokoonuimme 9.8. Jokelan pappilan käyttöönsiunaamiseen ja juhlaan. Pappilan pelastamiseen, suunnitteluun, kunnostamiseen, rakentamiseen ja sisustukseen on osallistunut satoja ihmisiä. Jokainen heistä on täyttänyt omaa tehtäväänsä. Työ on ollut arkista aherrusta, mutta luulen, että tämä talon yhteydessä työn merkitys on ollut vielä aivan erityinen. Tämä talo on muuttanut jokaista, joka tämän tapauksen ympärillä on tullut pappilan kanssa tekemisiin. Palomiehille talon pelastaminen oli torjuntavoitto vailla vertaa. Suunnittelijalle haaste, jonka veroista ei usein tule ammattiuran aikana eteen. Rakentajat ovat joutuneet käymään vuoropuhelua talon edellisten rakentajien kanssa, talon rakenteiden ja aikaisemmin tehtyjen ratkaisujen kautta.
He kaikki ovat muuttaneet tätä taloa ja vaikuttaneet sen olemassaoloon. Mutta otaksun, että myös pappila on muuttanut pelastajiaan ja entisöijiään. Uskon, että Jumala on puhutellut tämän huoneen kautta monia ihmisiä. Se on ollut saarna onnettomuudesta, sankaruudesta ja uhrimielestä. Se on ollut julistusta surusta ja hämmennyksestä, mutta myös heräävästä toivosta, päättäväisyydestä, ammattitaidosta. Tämä on ollut Korkea Veisu yksimielisyydestä, huumorista ja rakkaudesta. Ja lopulta ihmettelyä siitä, kuinka kaikki lopulta päättyikin näin hyvin.
Jossain vaiheessa käyttöönottojuhlaa mielessäni alkoi myös pyöriä vaihtoehtoinen kertomus. Entä jos kaikki olisikin mennyt toisin. Jos tämä talo olisi menetetty, se olisi jättänyt vamman tämän kaupungin ja sen ihmisten sieluun. Jotain maisemaan ja ihmisten syvään sisimpään kuuluvaa olisi menetetty. Jokainen meistä pohtii myös omaa pappilaan liittyvää henkilökohtaista tarinaansa.
Juhlassa oli jotain hyvin hoitavaa ja lohduttavaa. Piispan sanat olivat kauniit. Oli hyvä nähdä kaikki heidät, jotka ovat olleet mukana pappilan kohtalossa. Niin paljon ihmisiä, niin paljon työtunteja, niin paljon aherrusta ja ammattitaitoa. Ja kuitenkin lopputulos on enemmän kuin ihmisten työn summa. Jumalan hyvä siunaus on ollut kaiken tämän yllä, kaikkien meidän yllä, koko ajan.
Suvi Lehtimäki
kappalainen