Ihastelin kevään ensimmäisiä leskenlehtiä kotitalon kivijalan juuressa. Siinä samassa yhden kukan päälle lennähtää nokkosperhonen. Yritän nopeasti kaivaa kännykkäkameran käsiini, mutta kun saan sen laukaisuvalmiiksi, on perhonen jo lentänyt yläilmoihin. Päätän kuitenkin ottaa kuvan leskenlehdistä ja juuri kun olen laukaisemassa, ilmestyy perhonen yllättäen takaisin kukkaan. Ja niin minulla on kuva nokkosperhosesta leskenlehdellä. Ei kovin laadukas eikä tarkka, mutta riemullinen kevätkuva kuitenkin.
Olen nähnyt monia kuvia, joihin kuvaushetkellä on ilmestynyt jotakin odottamatonta. Jään miettimään, miten vähän lopulta näenkään ympärilläni olevasta elämästä. Kuljen mietteissäni, huomaamatta, ohitan ihmisiä kohtaamatta, kävelen läpi keväisen luonnon sen ihmeitä näkemättä.
Tänä aamuna heräsin aikaisin lintujen konserttiin. Niin riemullista laulua, että tuskin höyhenissään pysyvät. Tässähän se on, se ilo, ihan ympärilläni. Miksen minäkin antaisi sen istua kämmenelleni ja painaa rintaani vasten. Onhan tämä uuden elämän ihme, kevään kupliva ylistys, sellainen Jumalan lahja, joka annetaan kaikille tasapuolisesti ja vieläpä ihan ilmaiseksi.
Nokkosperhonen nousee kevyesti siivilleen. Pistän kuvani kännykän kautta jakoon. Hyvää kevättä Jumalan lapsi!
Jussi Leppälä