Blogi
Kadonnut ja jälleen löytynyt
Otsikko on juhannusta edeltävän sunnuntain kirkkovuoden aihe. Yhdessä evankeliumiteksteistä Jeesus kertoo tuhlaajapojasta, hänen isästä ja veljestään. Kertomuksen ytimenä on isän ilo löytyneestä pojastaan. Tarinaan on helppo samaistua. Jokaisessa meissä on enemmän tai vähemmän tuhlaajapoikaa, hukkaan joutumista ja löytymisen iloa.
Vaikka vaivaisukko lieneekin tuhlaajapojan vastakohta, sopii tuhlaajapojan isän sanat varsin hyvin Raution vaivaisukonkin kohtaloa kuvaamaan. Ryöstön ja kaappauksen uhriksi joutunut ukko oli toipumassa kaikessa rauhassa hetken Jokelan pappilan eteisessä. Reissu on jättänyt pieniä jälkiä sinne ja tänne, musta frakki oli hiukkasen nuhraantunut ja valkoisissa housuissa tahroja. Nuhraantumisesta huolimatta ukko lähetettiin erityiskuljetuksella vaivaisukkojen kesäjuhlaan Kerimäelle.
Merkittävin muutos vaivaisukon hapituksessa oli kaappauksen aikana ilmestyneet mustat silmät, aivan kuin hän olisi saanut näkönsä takaisin. Saako tuhlaajapoikakin näkönsä takaisin, kun hän palaa kotiin ja saa tuntea Isän rakkauden. Eikö juuri rakkaus saa rakastamaan, ilo iloitsemaan, hyvä jakamaan hyvää.
Jussi Leppälä