Blogi
Jumala vai sattuma?
Viime sunnuntaina (20.10.) vietettiin uskonpuhdistuksen päivää. Evankeliumissa kerrottiin kuninkaan virkamiehestä, jonka poika oli kuolemansairas. Kun mies sai kuulla Jeesuksesta, hän käveli pitkän matkan hänen luokseen ja pyysi apua. Jeesus vastasi miehelle ensimmäiseksi tylyllä tavalla :"Te ette usko, ellette näe tunnustekoja ja ihmeitä." Mies ei kuitenkaan lannistunut. Hän jatkoi pyytämistään, jolloin Jeesus antoi hänelle lupauksen pojan paranemisesta. Mies luotti lupaukseen. Hän sai pyytämänsä. Hän uskoi Jeesukseen, myös hänen perheensä. Olisi voinut käydä toisinkin. Mies olisi voinut unohtaa Jeesuksen ja pitää paranemista sattumana tai hyvänä onnena. Niinhän usein käy. Kriisin tapahtuessa moni rukoilee Jumalaa. Vastauksen saatuaan ihminen unohtaa Jumalan ja jatkaa elämäänsä ilman häntä. Silloin tapahtuu jotain hyvin surullista: ihminen menettää etsikkohetkensä ja uskon mahdollisuuden. On helpompi uskoa sattumaan kuin Jumalaan. Joskus tuntuu suorastaan pelottavalta, miten tarkkanäköisesti Jumala vastaa rukouksiimme. Hän vastaa usein tavalla, jota emme toivo tai ymmärrä. Meidän ei tarvitsekaan ymmärtää. Tärkeintä on, että uskomme. Elävä usko on toimivaa, ulospäinsuuntautunutta, eteenpäin pyrkivää. Se on kasvamista siihen, että pelastuksemme ei ole oman hurskautemme vaan ainoastaan Jeesuksen sovitustyön varassa. Sen varassa me uskallamme elää, ja sen varassa täältä kerran lähteä. Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.
Suvi Lehtimäki
kappalainen