Blogi
Autuaita ovat murheelliset
Matt. 5:1-12
Pyhäinpäivänä sytytetään hautausmailla tuhansia kynttilöitä rakkaiden ihmisten muistolle. Kynttilöitä sytytetään myös niiden ihmisten haudoille, jotka ovat kuolleet jo monia sukupolvia sitten ja joiden muisto elää vain palavassa kynttilässä. Valomeri on kuin muistutus menneiden sukupolvien ketjusta, johon myös me liitymme syntymämme, mutta myös pyhän kasteen kautta. Menneiden sukupolvien ihmisiä, jotka ovat sinnikkäästi toimineet läheistensä lisäksi myös vieraiden hyväksi, on helppo kutsua Jumalan pyhiksi. Heistä monesta on kaiken inhimillisyytensä ja puutteidensa keskellä huokunut jonkinlaista taivaallista hyvyyttä ja lämpöä, joka on koskettanut heidän kohtaamiaan ihmisiä ja tehnyt heihin lähtemättömän vaikutuksen.
”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.” Näillä sanoilla Jeesus pyhäinpäivän evankeliumissa toivottaa kuulijansa tervetulleeksi autuaiden joukkoon, Jumalan pyhien joukkoon. Jeesuksen vuorisaarnan kuulijat olivat sekalaista seurakuntaa, varmasti elämässään monia menetyksiä ja pettymyksiä kokeneita, monet itkut itkeneitä ja heitä, joiden kaipuu Jumalan luo johti heidät Jeesuksen seuraan. Hengessään köyhät ovat niitä, joilla ei tule edes mieleen tarjota vastapalvelusta tai suoritusta Jumalan edessä, vaan he ovat tulleet Jeesuksen luo köyhinä ja tyhjinä. Heitä Jeesus kutsuu taivasten valtakunnan eli Jumalan perillisiksi. Näitten Jeesuksen sanojen kuulijakunta on nykyäänkin monien murheiden alla kulkeva ihmisjoukko, joka kaipaa kuulla lohdutuksen sanoja. ”Autuaita ovat murheelliset, he saavat lohdutuksen.”
Vuorisaarnan ensimmäiset kuulijat olivat samassa tilanteessa kuin me, keskellä arkisen elämän inhimillisyyttä, keskellä elämän riemua ja murhetta. Jeesus nimittää kuulijajoukkonsa autuaaksi jo nyt, vaikka lupaus lohdutuksesta tai Jumalan näkemisestä suuntaa kuulijoiden katseet tulevaa Jumalan valtakuntaa kohti. Lopullinen lohdutus on luvassa tämän ajan päätyttyä.
Pyhäinpäivän viettäminen antaa muistutuksen siitä, että ihmisen aika maan päällä on lyhyt. Se on sarja kohtaamisia toisten ihmisten kanssa, se on riemun ja ilon yhteistä jakamista, tuskaa ja pettymystä, mutta myös täyttymystä. Ja kaiken tämän keskellä elää vuorisaarnan puhuja ja autuaaksi julistaja Jeesus Kristus itse.
Menneiden sukupolvien ketjussa he, jotka vajavuuksiensa ja elämän kipujensa kanssa turvautuivat Jeesuksen armoon ja rauhaan viitoittavat meille elämän tietä, joka johtaa kohti taivasten valtakuntaa. On sanottu, että perille päässeitten muisto valaisee meillekin tietä taivaan kotiin. Siksi syttyvät tuhannet kynttilät hautausmaille, sillä elämä ei ole vain tässä, vaan Jumalalla on varattuna valtakunta ajan tuolla puolen. Tämä maanpäällinen elämämme saa mielekkyyden tästä ikuisuuden näkökulmasta käsin. Tämän elämän riemut ja tuskat testaavat ihmisyytemme, mutta taivasten valtakunnan Herra kutsuu jo nyt meidät osallisiksi autuudesta. Hengellisesti köyhinä ja armottomina voimme turvautua hänen armahtavaisuuteensa, sillä hän kutsuu meitä luokseen kuulemaan lohdutuksen sanojaan:
”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita ovat murheelliset: he saavat lohdutuksen.”
Jukka Kesola