© 2016 Kalajoen seurakunta
WWW-sivut: Tietotemput Oy

Blogi

Vaalisaarnan äärellä - Kari Lauri


Kirjoittelen tätä  joulun edellä.  Vaalisaarna on vielä hämärää tulevaisuutta.   Silti ajatukset alkavat kääntyä kohti Kalajokea.   

Kirkkoherran vaalin yhteydessä tuomiokapituli määrää vaalisijoille asetetut papit toimittamaan yhden päiväjumalanpalveluksen.   Silti kirkkoherran virkaan ei pitäisi valita ketään pelkän saarnan perusteella.   Muitakin taitoja ja kykyjä viran hoitoon pitäisi pystyä tuumimaan.  

Siitä on aikaa yli 24 vuotta, kun toimitin ensimmäisen messun Kalajoen kirkossa.   Aloitin papinviran hoitamisen Kalajoen virallisena apulaisena eli seurakuntapastorina.    Sain nauttia  seurakunnassa aluksi nuorimman papin roolista.    Kalajoen seurakuntalaiset suorastaan kantoivat minua uudessa työssäni.  Muistan vielä hyvin ensimmäisen kasteen Onnelantiellä, ensimmäisen vihkitoimituksen Jokelan pappilassa ja ensimmäisen hautauksen Vuorenkallion kappelissa.   

Nuo vuodet Kalajoella merkitsivät henkilökohtaisessa elämässäni aika paljon.   Tulin opintolainojen ja matkalaukun kanssa.   Kun 10 vuotta myöhemmin lähdin, olin rikastunut niiden vuosien aikana melkoisesti.   Matkaan lähti ikioma perhe, vaimo ja kolme pientä lasta.   Suuntasimme pohjoiseen, Hetan pappilaan ja minä Enontekiön kirkkoherraksi.   Se oli vaimoni kotiseurakunta.    Nuo vuodet pohjoisessa olivat tärkeitä oppivuosia tätä virkaa varten.   Pitkät matkat, lumiset talvet ja yksipappisen seurakunnan arki oli välillä raskasta ja raakaa työtä.   Silti olen jäänyt kaipaamaan noita vuosia.   

Vuonna 2003 hain Jalasjärven kirkkoherran virkaa ja tulin valittua nykyiseen tehtävääni.   Seurakunnan koko muuttui kerralla ja ympärillä oli yhtäkkiä isompi  työyhteisö.   Johtamisen tehtävä tuli kunnolla eteen vasta täällä.     Näillä lakeuksilla on vierähtänyt yli 10 vuotta.    Elämänmeno on erilaista kuin Lapissa.   Ihmisten luonne ja elämäntyylikin on erilainen.    Pohjalaiset ovat juurevaa väkeä.   Uudistukset omaksutaan hitaasti.   Mutta se mikä otetaan omaksi, se pidetään.    Ihmisten aitous, mutkattomuus, ystävällisyys  ja vahva kansankirkollisuus ovat tämän alueen valtteja.   Seurakunta on täällä luonnollinen osa elämää.    Kirkollista työtä arvostetaan ja täällä on kaikin tavoin hyvä tehdä työtä.

Hakemiseni Kalajoelle oli varsinainen Jaakobin paini.   Tunnustan, että tulin jo kerran päättäneeksi hakuajan sisällä, etten tule kisaamaan tästä paikasta.    En kuitenkaan päässyt asian yli ja tässä ollaan.   Vaali on nyt edessä.        

Kalajoen seurakunta ei ole enää entisensä mitä se oli 90-luvulla.   Se on laajentunut ja siihen kuuluvat mukaan Himangan ja Raution kappeliseurakunnat.   Sen myötä kirkkoherran tehtäväkin on haastavampi ja vaativampi.    Tiedostan tehtävän odotukset, ja ne toisaalta pelottavat.   Tiedostan myös sen, että mitä enemmän tulee ikää, sen haasteellisempia ovat kaikki muutokset.    Työpaikan vaihtaminen, varsinkin kirkkoherran tehtävästä toiseen siirtyminen, on lopulta aika iso juttu.    Työntekijät, luottamushenkilöt ja seurakuntalaiset menevät kerralla uusiksi.   Kaikkien keskellä tulee saavuttaa luottamus, jotta tehtävää voi hoitaa hyvin.   

Olen itse päässyt sen vaiheen ylitse, jossa oma ura olisi kaiken keskipisteenä.   Olen saanut maistaa johtamisen arkea.     Yli 14 vuotta kirkkoherrana merkitsee sitä, että turhat luulot ovat lähteneet.    En kauppaa itseäni seurakunnalle, että osaisin kaiken ja osaisin olla kaikille mieliksi.  Tarvitsen työssäni työyhteisön ja seurakuntalaisten tukea.  Olen pyrkinyt rakentamaan luottamusta sillä, että en muuta mielipidettäni yksittäisessä asiassa  ilman perusteita, kun siirryn  ”kamarista” toiseen.    Se ei ole aina  helppoa, kun eteen tulee ristiriitoja tai ikäviä asioita.   Niitäkin on, kun kyse on ihmisten yhteisöstä.       Silti kirkkoherran tehtävä on vertaansa vailla oleva tehtävä.    Siinä on paljon iloa ja monenlaista jakamista niin työyhteisön, luottamushenkilöiden kuin koko seurakunnan kanssa.     Kirkkoherran pitää ottaa  tehtävä itselleen ja toisten pitää se antaa.    Yhteisön pitää ymmärtää, että joku johtaa ja sanoo tiukan paikan tullen miten asiat tehdään.    Kirkkoherran työ on pitkälti edellytysten luomista.   Se on työtä monesti kulissien takana.   Hallintotyö  on itse asiassa tukitoimi, jolla turvataan seurakunnan nykyistä ja tulevaa työtä.    Jotta jatkossakin voidaan tehdä työtä vauvasta vaariin ja viedä evankeliumia eteenpäin lähellä ja kaukana. 

Toivon Kalajoen seurakunnalle,  Himangan ja Raution kappeliseurakunnille kaikkea hyvää ja Taivaallisen Isän siunausta.  

Kari Lauri 

Takaisin | Arkisto