Blogi
Hyvän siemeniä
Isä opetti minut kylvämään. Muistan, miten hän laittoi itse tekemänsä peltisen kylvövakan hartioilleni ja neuvoi, miten kylvetään kaksin käsin. Siitä se lähti. Aluksi oli vaikeaa, mutta jo pitkän pellon puolivälissä tuli mieltä nostattava onnistumisen tunne: minähän osaan.
Kylvämisessä meinaa joskus unohtua kylväjän rooli. Siementä heittävä kulkee kiireettömästi, levollisin mielin, siunaus askelissa. Kylväjällä on lempeä hymy ja rukous huulillaan, sillä hän tietää olevansa pieni, mutta tärkeä osa kokonaisuutta. Hänellä on aikaa pysähtyä, kuunnella ja kohdata. Hän tietää olevansa vain yksi ihminen maailmassa, mutta tietämättään voi olla joskus myös koko maailma yhdelle ihmiselle. Silti hän on vain kylväjä Jumalansa puutarhassa. Kasvu ja kaikki muu on jätettävä Jumalalle. Sadon korjaaja on joku toinen.Voi olla, että olet vain yksi ihminen maailmassa, mutta voit olla myös koko maailma yhdelle ihmiselle.
Hyvän siemeniä ei myydä kaupan hyllyltä. Ne syntyvät Jumalan rakkauden kosketuksesta eikä niitä tarvitse kaksin käsin viskoa. Hyvä siemen on hyvä sana ja teko, hymy tai lämmin kosketus. Se saa aikaan hyvän kierteen. Hyvän siemenen saanut haluaa jakaa sen satakertaisesti eteenpäin.
Sieltä se työntyy seinän ja kadun välistä, kiven ja betonin olemattomasta raosta. Työntyy vahvana kuin elämä itse. Hyvä maa voi olla silmiltä näkymättömissä. Kylväjäkään ei sitä nähnyt, mutta Jumalan tuuli lennätti siemenen oikeaan paikkaan. Kivestä nouseva kukka on Jumalan ihme.
Jussi Leppälä