Blogi
Lähdön hetki on kiitosta ja kaipausta
Rauli Junttilan lähtösaarna 28.09.2014 Kalajoen kirkossa
16. Sunnuntai helluntaista, Lk. 10: 38 – 42. 2. vsk.
”Sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen.”
Näinhän Martta sai kuulla itseltään Jeesukselta.
Äkkiä kuultuna tylyn tuntuiset sanat naiselle, joka halusi antaa parastaan vieraille ja palvella heitä parhaalla mahdollisella tavalla.
Evankeliumi pysähdyttää meitä kyselemään, mitä Jeesus, suuri opettaja ja maailman Vapahtaja halusi tuolloin Martalle sanoa ja meitäkin tänään opettaa.
Toivottavasti se panee meitä arvioimaan ja pohtimaan sitä, mikä meitä huolestuttaa ja panee hätäilemään elämässämme ja samalla kyselemään:
Mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää?
Mikä se kulloinkin on sitä kaikkein tarpeellisinta?
Tällaista mietintää tämän lähtösaarnan teksti on saanut itsessäni aikaan jo kuukausien ajan ja toivon, että te kaikki täällä kirkossa ja radion ja nettiradion äärellä pysähdytte tämän Jeesuksen opetuksen pohjalta pohtimaan omaa elämäänne ja sen kulkua.
Yli kolme vuosikymmentä pappina kotipitäjän seurakunnassa, kappalaisena ja kirkkoherrana on pannut miettimään kaikkea sitä työtä ja touhua, joissa on ollut mukana ja usein löytänyt itsensä huolehtimasta ja hätäilemästä erilaisten asioiden keskellä.
Miten saadaan mahdollisimman laajasti seurakuntalaisia mukaan seurakunnan aktiiviseen toimintaan?
Miten voi toimia siten, että seurakunnan sanoma, evankeliumi, välittyy kaiken toiminnan kautta selvänä ja kirkkaana?
Miten tulevaisuutta rakennetaan niin, että selvitään kaikista haasteista, joita vähenevät resurssit merkitsevät seurakuntatyölle.
Miten saadaan rahat riittämään, kun uusia menoja rakennusten korjaukseen ja kunnostukseen ilmenee, jne.
Kysymyksiä on riittänyt ja nyt ne saa jättää seuraajalle, joka tietysti itselle on iso helpotus.
Silti luulen, että huolen ja hätäilyn aiheet eivät lopu tähän.
Jokaiselle ajalle lapsuudesta vanhuuteen asti riittää omat kysymyksensä ja niitä käsitellään siten kuin itse kullekin on luonteenomaista.
Toki perusluonteella on merkitystä siihen, miten huoltensa kanssa kamppailee mutta tuskin kukaan selviää elämää siten, että huolehtiminen ja hätäily olisivat aivan tuntematonta ja kokematonta.
Mitä ovat sinun huolen ja hätäilyn kysymyksesi tänään?
Mietitkö, miten selviät tulevaisuuden haasteista elämän eri aluilla?
Saanko olla terve?
Miten selviän, kun ikääntyessä voimat vähenevät ja suorituskyky heikkenee?
Löydänkö itselleni sopivaa työtä ja säilyykö työpaikkani yhteiskunnan rakennemullistuksissa?
Toimivatko tärkeät ihmissuhteet kotona, sukulaisten kesken, työpaikalla ja lähiympäristössä?
Kuinka käy maailmantilanteen, kun kriisit ja terroristit vain lisääntyvät ja tulevat entistä lähemmäs meidän rauhallista Pohjolaa?
Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.
Mitä päivän evankeliumissa Jeesus meille hätäilijöille haluaa opettaa?
Mitä oli se tarpeellinen, jonka Maria oli valinnut ja saanut ”hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois”.
Maria oli löytänyt Mestarinsa ja oppinut jo tuntemaan Vapahtajaansa.
Hänelle oli selvinnyt, että Kristus palvelee läsnäolollaan ja tärkein asia oli olla Kristuksen palveltavana.
Marian sisimpään oli syntynyt Herran hyvänä työnä usko ja luottamus Vapahtajaan ja siksi oli tärkeää olla Herran jalkojen juuressa kuulemassa Hänen opetustaan ja saamassa uskon vahvistusta ja elämän voimaa.
Kristuksen lähellä ja yhteydessä ollaan siinä voimakentässä, jossa aina tapahtuu sitä hyvää, mitä Herramme tietää meidän tarvitsevan.
Siinä saa kuulla, että juuri tällaisena kuin nyt olen, saan tulla Kristuksen tykö ja ottaa vastaan Hänen vakuutustaan: ”Ole turvallisella mielellä sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi”.
Siinä epäilevä ja joskus katkerakin mieli saa vahvistusta sille, että Hän, Elämänantaja, ei ole unohtanut, vaan vahvistaa uskoa ja antaa rohkeutta kohdata kaikkein vaikeimmankin asian, minkä eteen elämässä joutuu.
Siinä saa jättää pelkonsa ja hätäilynsä Hänelle, joka on luvannut ohjata elämää ja antaa parhaimman täysihoidon elämän kaikissa vaiheissa.
Siinä saa täyttyä rakkaudella, jolla voimalla voi täyttää oman palvelupaikkansa, mihin on kutsun saanut.
Se on rakkautta, josta Johannes kirjoittaa kirjeessään: ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi”.
Sen rakkauden piirissä Hänen palvelijanaan on hyvä toimia, jota toimintaa hyvin osuvasti virren 415 tekijä on kuvannut:
Käskien et, hallitse Kristus, et vaatimuksella.
Laupeudella kosketat, rohkaiset laupeudella.
Miekalla et työhösi taivuta, painostamalla.
Katseesi alla taivumme, lempeän katseesi alla.
Säikytä et, pelkoon et kutsu, kun vastuumme näytät.
Riemulla täytät, herätät toivon ja riemulla täytät.
Uhkaile et, varjele hengestä orjallisesta!
Kaipauksesta lähdemme liikkeelle, kaipauksesta.
Maria oli valinnut hyvän osan.
Marialle hyvä osa ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että hänellä enää ei olisi mitään huolia ja vaikeuksia.
Usko joutui jo kovalle koetukselle Lasarus – veljen kuolemassa.
Jeesuksen jalkojen juuressa oli tuolloin murheen murtama ja katkera vainajan sisar Maria, joka puki katkeruutensa sanoiksi: ”Herra, jos sinä olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut
Maria oli silloinkin murheensa ja katkeruutensa kanssa oikeassa paikassa, Jeesuksen jalkojen juuressa.
Ei meistä kenestäkään ole suureksi uskon sankariksi silloin, kun tosi paikka sattuu kohdalle, mikä se sitten kulloinkin on.
Hyvä osa on siksi jatkuvaa oppimista ja kasvua Kristuksen yhteydessä.
Se on kasvua ja kypsymistä yhä suurempaan Jumalan armon ja rakkauden tuntemiseen ja sen varassa elämiseen.
Siksi jo lapsina kasteessa liitetään Kristukseen, josta alkaa Jumalan hyvä työ.
Siksi tarvitaan jo pienestä alkaen opetusta ja kasvatusta Jumalan lapseuteen.
Siksi tarvitaan kaikkea seurakunnan toimintaa pyhäkoulusta eläkeikäisten piiriin asti, jossa kokoonnutaan Kristuksen sanan ääreen vastaanottamaan ja omistamaan sitä yhtä tarpeellista ja tärkeää.
Siksi on tämäkin messu, jossa Kristus lupauksensa mukaan palvelee meitä sanalla ja sakramenteilla ja tarjoaa meille jokaiselle hyvää osaa, jota aina Kristuksen läsnäolo ja toiminta meille merkitsee, kun sen vastaanotamme.
Siksi musiikki, hengelliset laulut ja virret, jotka rohkaisevat uskoamme ja ylentävät sydämemme kiittämään ja ylistämään Herraamme ja Kuningastamme.
Jo lähes viidensadan vuoden ajan Kalajoen seurakunnassa on Kristuksen asiaa pidetty esillä, sanan palvelijat ovat aikansa hoitaneet tehtävää ja sitten jättäneet paikkansa seuraajalle.
Moni on saanut valita hyvän osan, Kristuksen työ on aina jatkunut ja jatkuu viimeiseen päivään asti, eikä kukaan voi ottaa sitä pois.
Tähän sukupolvien ketjuun liittyen nousemme tunnustamaan yhteisen kristillisen uskomme apostolisen uskontunnustuksen sanoin.