Blogi
Itsenäisyys ja sovinto
Joulukuun kuudentena vietämme itsenäisyyspäivää. Jokainen juhlii sitä omalla tavallaan. Kuka katsellen, kenellä on tänä vuonna Presidentin tanssiaisissa se hienoin iltapuku, kuka sytyttäen kaksi kynttilää kaikessa hiljaisuudessa kotinsa ikkunalle. Päivä soveltuu hyvin myös yhteiseen ruokailuun viihtyisässä paikassa perheen tai ystäväjoukon kanssa.
Kaikille yhteistä on tieto, miksi päivää vietetään. Se on kansallisen vapauden ja riippumattomuuden päivä, jolloin saamme hiljaa mielessämme olla ylpeitä suomalaisuudestamme ja siitä, että toiset eivät tule meitä omalle tontillemme määräilemään.
Hinta tästä lahjasta on ollut kallis. Keskuudessamme elävät sotien veteraanit ja kynttilöiden valaisemat sankarihautausmaat muistuttavat meitä siitä. Suomalainen korpisoturi oli voittamaton. Suomi oli ainoa Neuvostoliittoa vastaan sotaa käynyt maa, jota ei miehitetty. Kun Jumala oli meidän puolellamme, kuka saattoikaan olla meitä vastaan?
Kaikken suurin ihme ei kuitenkaan ollut torjuntavoitto, jonka armeijamme sai maailman mahtavimmasta sotakoneistosta. Suurinta kaikesta on ollut, että sodan jälkeen kansamme ei katkeroitunut eikä kasvanut vihaan; ei, vaikka kaikki inhimilliset syyt olisivat antaneet aihetta.
Oma isäni oli Tali-Ihantalan veteraani, joka oli talvisodassa menettänyt kaksi veljeään. Entistä vihollista hän opetti kunnioittamaan. Opetti antamaan anteeksi, silloinkin kun kukaan ei ollut tullut anteeksi pyytämään. Arvelen, että hänenkaltaisiaan isiä veteraaneissa on paljon. He tiesivät, että myös vastustaja oli tullut rintamalle päättäjiensä käskystä, ei omasta tahdostaan.
Suomen kansa on sodan jälkeen kasvanut sovinnon hengessä. Sovitus on kristinuskon peruselementti. Miten ihminen kääntää käyttövoimaksi raskaan kokemuksen? Valitseeko hän katkeruuden ja vihan, vai sovinnon ja anteeksiannon? Se on ihmisen valinta, josta hän on vastuussa itselleen ja muille. Ihmisen kyky sopia on rajallinen, mutta Jumalalla se kyky on täydellinen. Hän on poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta tehnyt sovinnon ihmiskunnan kanssa. Sitä kautta myös ihmisten keskinäinen sovinto on mahdollinen. Niin yksilöiden, kuin kansakuntienkin tasolla.
Riemullista Itsenäisyyspäivää ja adventin aikaa kaikille!
Suvi Lehtimäki
kappalainen