Tiedotteet

29.12.2014

Tutustu kristilliseen uskoon Alfa-kurssilla

Elämä on tutkimisen arvoista
Alavieskan, Kalajoen ja Ylivieskan seurakunnissa alkaa torstaina 22.1.2015 Alfa-kurssi, joka on käytännön tutustumiskurssi kristilliseen uskoon nuorille aikuisille ja aikuisille. Kurssin tavoitteen on tarjota reitti kristinuskon perusasioihin ja sitä kautta madaltaa kynnystä osallistua seurakunnan toimintaan.

Alfa-illat alkavat yhteisellä aterialla ja jatkuvat ylistyksellä, alustuksella, iltakahveilla ja pienryhmillä. Kurssi sisältää 10 kokoontumiskertaa torstaisin ja yhden yön leirin. Kursi on ilmainen, ruokailusta on vapaaehtoinen maksu. Yhden yön leiri on maksullinen.

Ilmoittautuminen viimeistään 12.1.2015 kirkkoherranvirastoon p. 08-4640530 tai kalajoki.seurakunta(a)evl.fi. Ilmoita myös mahdollinen lastenhoitotarve ja erityisruokavalio. Lisätietoja antaa Hanne Konttila 044-722 9009.

Katso tästä  Alfa-video.

Lue tästä Hilkka Leppävuoren uskoontulosta ja ajatuksia Alfa-kurssista.

Jumalan tanssiinkutsu

Ihminen on luotu liikkumaan. Pidän monipuolisesta liikkumisesta, kehon käytöstä, musiikista ja tanssimisesta. Tanssin harrastamiseni alkoi kansanopistossa kansantansseilla yhdessä vanhempieni kanssa. Polkan pohojalaisen askeleen, hypyn oikeassa kohdassa oikeaan tahtiin, opin äitini opastuksella navetan ruokintapöydällä kumisaappaat jalassa, isäni laulaessa lypsyn lomassa tahtia. Olen myös saanut kuulla, että tanssiminen on syntiä. Työssäni liikuntatuokioita pitäessä sai joskus olla todella varovainen musiikin käytössä, jos tiesin, että jumppaan oli tulossa uskovaisia naisia. Mietinkin usein, että miten siihen voi liittyä synti? Kävely on jo rytmiikkaa, linnut laulavat luonnossa, lapsi liikkuu musiikin mukaan eikä edes vielä tiedä sen olevan syntiä.

En tunne tulevani mitenkään erityisesti uskovasta perheestä. Isovanhemmissani oli kyllä uskovaisia. Rukoillut olen aina jollain lailla.  Mutta en edes muista, milloin olen alkanut rukoilla ja miksi. Varmaan jonkinlaisissa elämän kriisitilanteissa. Rukoukset ovat olleet pääasiassa iltarukouksia itsekseni ja lasten kanssa. Jossakin vaiheessa tutkin myös raamattua Jehovan todistajien kanssa. Silloin se tuntui todella ahdistavalta, joten lopetin tutkimisen heidän kanssaan.

Muutamia vuosia taaksepäin kuulin puolisoni sisaren käyneen gospellattareita tanssimassa jossain päin Etelä-Suomea. Ei ole totta! Ihmettelin. Kiinnostuin. Tanssi ja hengellisyys yhdistettyinä! Missähän tätä voisi kokeilla? Sitten sain tietää, että Naisten päiville Kalajoen kristilliselle opistolle oli tulossa Lehtimäen Asta pitämään Gospellattareita. Ja eikun sinne sitten vaan kokeilemaan. Arkaillen menin takariviin ja nurkkaan liikuntasalin perälle. Aluksi rukoiltiin. Asta kertoi, mistä on kysymys. Saviruukkuja, lupa olla omana itsenä Jumalan huomassa kaikkien vaivojensa kanssa, naisena, Jumalan luomana! En tiedä, mikä siinä oli mutta tiesin, että tämä on minun juttuni! Koin jotain sellaista, jota en osaa sanoin kuvata. Voi ihana Pyhä Henki, mitä teit! Osallistuin myöhemmin myös Naisten päiville, jossa sain ottaa vastaan Jumalan kallisarvoisen lahjan, Uskon kolmiyhteiseen Jumalaan, Jeesuksen sovitustyöhön ja Pyhän Hengen voimaan.

Kiitos Jumalalle! Löysin Jumalan. Hänhän oli jo minut kutsunut tanssiinsa. Voi, miten ihanaa oli tuntea olevansa rakastettu, armahdettu, hyväksytty. Sain jättää taakkani hänen harteilleen. Suorittajan taakka keveni.  Usko on lahja Jumalalta. Sitä ei voi pakottaa, eikä se tule väkisellä. Jumala tuntee minut paremmin kuin minä itse. Hän kyllä tiesi, mistä narusta nykäistä! Olin sydämestäni valmis ottamaan vastaan Jumalan kutsun.

Haluan pitää kiinni kalliista lahjasta, haluan tietää enemmän Jumalan työstä, hänen voimastaan. Alfa-kurssi oli aikuisten rippikoulu, jossa opiskeltiin juuri näitä perimmäisiä asioita. Mikä on elämän tarkoitus? Sattumaa vai tarkoitettua? Kuka Jeesus on? Miksi Jeesus kuoli? Miten uskon? Miten rukoilen? Miten Jumala johdattaa meitä? Turvallisessa porukassa saa ihmetellä, kysellä niitä asioita, jotka itseä mietityttävät.

Vastasin siis Jumalan ”tanssiin kutsuun” myöntävästi.

Hilkka Leppävuori

Takaisin | Arkisto