Blogi
Silmäisi eteen, Jeesus....
”Ylösnousseen silmistä kumpuaa ilo
kuin keväthankien yhteenlaskettu kirkkaus
koskettaisi sisintäsi.
Ylösnousseen kasvoilta lankeaa veikeä hymy
kaikille perässähiihtäjille,
perinteisen tyylin taitajille ja luistelijoille,
lipsuvien suksien vangeille.
Ylösnousseen käsi tavoittaa väsyneen,
silittää ja näyttää tien.”
Risto Kormilainen: Sylipainia Jumalan kanssa
Kristuksen kirkkaus on kuin keväthankien yhteenlaskettu kirkkaus. Se on Jumalan ihmeellisen suurta rakkautta, josta Sana vakuuttaa ja jota Pyhä Henki kirkastaa meille. Olen kohdannut tuota iloa viime aikoina.
Yhteisessä jumalanpalveluksessa Jumala sana tarjoaa meille sydämen iloa ja rauhaa. Virret, rukoukset, julistettu Jumalan sana ja ehtoollinen saavat sytyttää yhteyden, joka on hoitava, armollinen ja samalla kertaa riemullinen. Syntisinä ihmisinä saamme kokea Jumalan antamaa hyväksyntää, iloa ja läheisyyttä.
Toisen kerran ilo tuli vastaani erään vanhuksen luona. Jumalan yksinkertainen sana ja sen lupaukset sekä ehtoollinen sairasvuoteen äärellä antoivat tuohon kohtaamiseen iloa ja lohtua. Jumala ei ole jättänyt eikä hylännyt, vaan Hän vahvistaa myös vanhuuden keskellä.
Kolmannen kerran ilo tulee vastaan erään perheen luona. Isäntä kertoo Jumalan varjeluksesta ja emäntä myötäilee. Elämässä on ollut koettelemuksia ja yllättäviä käänteitä, mutta niistä on selvitty. Jumala on antanut rohkeutta rukoukseen ja nöyrään pyyntöön. Tuvassa on iloa siitä, että Jumala on olemassa ja hänen puoleensa on saatu kääntyä. Elämässä ei olla tyhjän päällä, vaan Jumalan iankaikkisen käsivarret kantavat arjessa vaikka sitten koettelemusten kautta.
Jeesuksen katse meihin on elämää ymmärtävä katse. Hän kulki ihmisenä ja Jumalan Poikana ihmisten joukossa, aina ristille asti. Vapahtaja ymmärtää meitä niin kuin heprealaiskirje vakuuttaa (Hepr.2:9,17-18). Paavali kertoo, että Jeesus istuu nyt taivaassa Isän oikealla puolella ja rukoilee meidän puolesta (Room. 8:34). Lapsille olen monesti kertonut, että Jeesus pitää meille peukkuja taivaassa. Hän on meidän puolella, tietenkin. Risto Kormilainen ajattelee runossaan Ylösnoussutta ja hänen elämää ymmärtävää katsettaan. Myös virren tekijä luottaa Vapahtajan hyvyyteen. ”Silmäisi eteen, Jeesus, tuon sydämeni syyllisen, ja paljastan sen kurjuuden, silmäisi eteen Jeesus” (Virsi 288:1).
Jumala anna meille pääsiäisen riemu ja sen ihana turva!
Kari Lauri, kirkkoherra