Blogi
Paras joululahjamme
Vuosikymmeniä sitten, ennen kuin jääkaappia oli keksitty, ruokatavarat säilytettiin jääkellareissa. Talvella joista ja järvistä hakattiin suuria jääpaloja, jotka sitten vietiin kellariin ja peitettiin sahanpurulla. Kellareissa ei ollut ikkunoita, mutta sen sijaan paksut seinät ja tiivis ovi. Näin jääkellarit säilyivät kylminä pitkälle kesään. Eräs maatalon isäntä hukkasi arvokkaan rannekellonsa työskennellessään jääkellarissa. Menetys harmitti isäntää kovasti, sillä kello oli arvokas syntymäpäivälahja perheeltä. Hän etsi sitä tosissaan ja haravoi kellarin sahanpuruja laidasta laitaan. Mutta vaikka hän kuinka etsi, ei hän löytänyt kelloa. Vaimokin tuli apuun, mutta tulos oli yhtä huono: kelloa ei löytynyt.
Kun perheen poika kuuli kellon katoamisesta, hänkin halusi etsiä. Jonkin ajan kuluttua hän palasi tupaan kello kädessään. ”Miten ihmeessä sinä löysit sen” muut kyselivät. ”Löytyminen tapahtui seuraavasti” poika vastasi. ”Suljin ensin oven tiiviisti kiinni ja sitten menin makuulle sahanpurujen sekaan ja olin aivan hiljaa. Yhtäkkiä kuulin, että jossain tikitti ja sieltähän kello löytyi”. Kun muut etsivät kelloa silmillä, poika etsi sitä korvillaan. Hiljaisuudessa, muiden äänten ollessa vaiti, hän löysi etsimänsä.
Toivottavasti meidän joulunvalmistelun äänet saavat hiljentyä niin, että saamme rauhassa kuunnella, mitä jouluevankeliumilla meille tänä jouluna on sanottavaa.
Haluaako se pysähdyttää meitä katsomaan omaan sisimpään ja kyselemään, onko Joulun Herra saanut asettua sinne asumaan? Onko Hän tullut ja tuonut sinne todellisen joulurauhan ja jouluilon? Ellei näin ole vielä käynyt, jouluevankeliumilla on tärkeä viesti juuri sinulle, sinun korvillesi ja sydämellesi: Kuuntele sitä ääntä ja vastaanota ja omista se omalle kohdallesi. ”Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra”.
Etsijä ja vastaanottaja voi näin löytää joulun tärkeimmän lahjan, joka on yhä uudestaan ja uudestaan tarjolla, vaikka olisimme sen unohtaneet tai hukanneet kiireisen elämän keskellä. Se lahja ei ole tarjolla vain jouluna, vaan jokaisena päivänä, jolloin tarvitsemme sitä. Sen saa omistaa koko kansa, lahjanantajan puolelta ei sille ole asetettu mitään rajoituksia, vaan se on jokaista varten.
Todellinen jouluilo syttyy siitä, kun ottaa vastaan Joulun Herran tärkeimmän lahjan. Sen paketin, jonka päällä on sinun nimesi ja jossa sanotaan: ”Ole turvallisella mielellä, sinun syntisi ovat anteeksiannetut”. Tämän lahjan vastaanottaja löytää näin sisimpäänsä todella arvokasta ja tärkeää. Ulkonaisesta joulun viettämisestä tulee silloin aidon löytäjän ja lahjansaajan juhla, jossa juhlan keskus on seimen lapsi itse.
Tutun joululaulun sanat alkavat elää uudella tavalla: Kiitos sulle, Jeesuksemme, kallis Vapahtajamme, kun sä tulit vieraaksemme, paras joululahjamme. tullessasi toit sä valon, lahjat rikkaat, runsahat. Autuuden ja anteeks`annon, kaikki taivaan tavarat.
Rauli Junttila, kirkkoherra