© 2016 Kalajoen seurakunta
WWW-sivut: Tietotemput Oy

Blogi

Kesä on vihkimisten aikaa

Kesä on vihkimisten aikaa. Kirkolliset vihkimiset sijoittuvat pääasiassa kesäkaudelle, mikä merkitsee papinkin työn kannalta vilskettä muun työn ohessa. Se merkitsee myös iloa, elämän kirkkaita sävyjä, jotka ilo ja kesän valo tuovat, työhön usein liittyvien tummempien sävyjen tilalle. Avioliittoon vihkiminen on aina ilon ja kiitoksen juhla. Siinä ollaan kiittämässä Jumalaa siitä, että vihittävä pari on löytänyt toisensa ja että he luottavat toisiinsa ja haluavat elää yhdessä elämänsä loppuun asti. Kiitoksen lisäksi vihkitilaisuus on yhteinen mahdollisuus rukoilla vihittävien ja heidän yhteisen elämänsä puolesta.

Papin näkökulmasta vihkiminen on pitempi prosessi kuin kahden kymmenen minuutin mittainen vihkitilaisuus. Avioliittoon aikovat ovat hyvissä ajoin ennen vihkimistä selvittäneet kirkkoherranvirastossa tai maistraatissa avioliiton esteettömyyden eli hakeneet kuulutukset, kuten ennen asia ilmaistiin. Ennen vihkimistä pari sopii vihkivän papin kanssa tapaamisen, jossa keskustellaan avioliiton merkityksestä, parin kuulumisista, elämänvaiheista ja -kuvioista. Samassa tilanteessa pidetään myös vihkiharjoitus, jossa vihkitoimitus käydään paikan päällä läpi. Vaikka toimitus on rakenteeltaan yksinkertainen, eikä sinänsä harjoittelua kaipaa, se on kuitenkin vihittävän parin kannalta tärkeä. Monesti se vähentää vihkipäivän jännitystä, kun tietää tarkasti, miten toimitus etenee.

Tuossa vihkikeskustelussa oleellista on haastaa vihittäviä miettimään omaa parisuhdettaan ja tulevaa avioliittoa. Itse olen aina antanut vihkiparille tehtävän, jossa heidän tulee kertoa ainakin kolme asiaa, joita he toisissaan arvostavat. Usein asiat tulevat kuin apteekin hyllyltä, joskus niitä hetki mietitään ja siinä havahdutaan ymmärtämään kumppanin merkitys ja opitaan arvostamaan häntä entistä syvemmin. Arvostus tulee siinä sanoitettua ääneen. Silloin vihkikeskustelu on täyttänyt tehtävänsä.

Sitten edessä on vihkipäivä kaikkine iloineen, touhuineen ja tohinoineen ja viime hetken valmisteluineen. Vihkitilaisuudessa saa sitten jo hiljentää vauhtia ja rauhoittua Jumalan kasvojen eteen ja pyytä Jumalalta siunausta yhteiselle matkalle arjen keskelle. Jumala on läsnä siunaamassa avioliittoa vihkitilaisuudessa, mutta aivan samalla tavalla hän on mukana elämän arjessa, josta ihmisen elämä pääasiassa kuitenkin muodostuu.

Jukka Kesola, kappalainen
 

Takaisin | Arkisto