Blogi
Pyhä Henrik ja Suomen pakanat
Sulje hetkeksi silmäsi ja mieti, millaiselta kotikaupunki näyttäisi, jos kristinusko ei koskaan olisi saapunut maahamme. Paikkakunnan profiili näyttäisi aika ankealta. Maisemasta puuttuisivat kaupunkimme komeimmat kiinteistöt, kirkko ja Jokelan pappila. Vuorenkallion kappelia ei olisi, eikä kaukaisella Kallan saarella olevaa kalastajien kappelia. Mutta ei siinä vielä kaikki. Terveydenhoitolaitoksia, kouluja eikä kirjastoa olisi siinä muodossa kuin nyt. Eikä kaupungintaloa, joka edustaa länsimaisen kristillisyyden ja oikeuslaitoksen perustalle rakennettua päätöksentekoa ja yhteiskunnan asioiden hoitamista.
Aika paljon siis puuttuisi. Tänä aikana kristillisestä perinteestä irtiklikkautuminen on helpompaa kuin heinänteko. Kristinuskon mukanaan tuomat hyvät asiat halutaan ottaa meille kuuluvina itsestään selvyyksinä, jotka historia on tipauttanut meidän syliimme. Tulee mieleen ihminen, joka haluaisi lakata hengittämästä, mutta tahtoisi silti pitää kaiken sen välttämättömän elämänvoiman, jota keho hengitysilman kautta saa.
Kristinusko saapui Suomeen 1100-luvulla, Suomeen lähetetyn englantilaissyntyisen piispa Henrikin mukana. Kun uskonpuhdistus saavutti Suomen 1600-luvulla, Suomi oli ollut kristitty maa jo 500 vuotta. Tämä on terveellistä muistaa pystykorvaluterilaisessa maassamme, kuten kelpo rippi-isäni aikanaan Suomea luonnehti. Keskiaikaisessa kirjoituksessa todetaan, että kristinusko tulee istuttaa Suomeen, jotta Suomen sokea ja julma pakanakansa saisi valoa. Aika ajoin tuntuu siltä, että kansamme ei noista ajoista ole paljon muuttunut. Sokeutta ja julmuutta löytyy edelleen. Mutta kiitos Jumalalle, on myös vastavoima. Se on evankeliumin valo, jonka ansiosta maassamme on tehty ja edelleen tehdään niin paljon hyvää. Kirkossa, kouluissa, ihmisten auttamisessa, demokraattisessa hallinnossa. Muistetaan 19.1., Pyhän Henrikin päivänä sitä. Kiitetään Jumalaa.
Suvi Lehtimäki, Kappalainen
Kuvassa Pyhä Henrik, Suomen apostoli, Nousiaisten kirkossa