Blogi
Kansojen meren kohinaa
”Voi kansojen meren kohinaa! Kumeana se pauhaa. Voi kansanheimojen kuohuja! Ne kohisevat kuin hyökyaallot.” (Jes. 17:12)
Nuo Jesajan kirjan sanat ovat tulleet mieleen, kun silmiemme eteen on avautunut kuva liikkeellä olevista kansoista ja heimoista. Jesajan sanat ovat vanhat, mutta ajankohtaiset. Pakolaisten hädän näkeminen on ollut sydäntä raastavaa. Samalla epätietoisuutta on herättänyt kysymys, kuinka maailma tästä selviää. Hädänalaisia ihmisiä on niin paljon. Yltäkylläisyydestä jakaminen ei aina ole yksinkertaista, ja millainen on yltäkylläisyyden määrittely? On kuitenkin rohkaisevaa ajatella, että asioista päättävät itseä isommat tahot. Tavallinen ihminen voi antaa apuaan sitä varten rakennettujen kanavien, kirkon ja avustusjärjestöjen kautta. Suurista linjoista päätöksiä tekevät he, jotka käyttävät valtaa ja ovat vastuunalaisissa tehtävissä kansojen johdossa ja Yhdistyneissä Kansakunnissa.
Kuten Jesajan kirja todistaa, ei kansojen pauhu ole uusi ilmiö vaan sitä on ollut aina. Kun pohdimme, milloin maailma tai Eurooppa olisi ollut täydellisen vakaa ja rauhallinen, voi vain todeta, että ei koskaan. Terrorismi ei ole uusi ilmiö. 70-luvulla se oli Euroopassa vielä raaempaa kuin nykyisin. Rautaesiripun katoaminen toi Eurooppaan uuden tasapainon muutoksen, ja kansat kohisivat silloinkin. Euroopan ulkopuolella kohina on ollut kovaa, mutta siihen ei meillä ole kiinnitetty paljon huomiota. Esimerkiksi Thaimaa kamppailee suuren maahantulijoiden vyöryn kanssa, joka saapuu sinne ympäröivistä köyhemmistä maista – näin minua valisti ystävätär, joka on Thaimaasta lähtöisin ja muuttanut maahamme suomalaisen miehen rinnalle.
Kansat kohisevat, ja niin se on aina ollut. Samassa Jesajan kirjan luvussa todetaan, kuinka ”Damaskoksesta on tullut rauniokasa” ja ”Syyrian jäännöksen valta sortuu.” Teksti on kuin tämän päivän uutislähetyksestä, vaikka se sijoittuu aikaan 2600 vuotta sitten. Saamme kansojen kohistessa ja maailman muuttuessa olla turvallisin mielin ja luottaa Jumalaan. Kristittyinä saamme tehdä oman osamme apua tarvitsevien auttamiseksi. Saamme jokainen keskittyä siihen tehtävään, joka meille on annettu tässä ajassa. Asiat eivät parane kauhistelemalla. On hyvä seurata uutisista, mitä maailmalla tapahtuu, mutta ei ole tarpeen koukuttaa itseään ahdistuksen kierteeseen. Saamme muistaa, että Jumala toimii pahassakin maailmassa. Jeesus sanoo, kuinka hänen omansa ovat maailman valo. Meidän ei tule antaa pelon sammuttaa tätä valoa, vaan katsoa Kristukseen, syntiemme sovittajaan ja iankaikkisen elämän lahjoittajaan. Kun olemme päässeet sovituksen lahjasta osalliseksi, meillä ei ole mitään pelättävää ja saatamme jakaa osaksemme tulleesta valosta muillekin.
Suvi Lehtimäki,
kappalainen