Sytytän ensimmäistä kertaa Pyhäinpäivän kynttilän äitini haudalle. Vielä vähän aikaa sitten seisoimme tässä yhdessä ja muistimme isää. Nyt seison yksin ja kaipaan molempia.
Tässä vanhempien haudalla elämän ja kuoleman rajaviiva ohenee. Olemme kuin hetken kaikki yhdessä, näemme, kuulemme, hymyilemme ja palaamme maailmoihimme. Hyvin sama tunne kuin ehtoollispöydässä, kuin pöydän toinen puolikaari jatkuisi rajan taakse ja olisimme hetken saman pöydän ääressä. Pyhällä paikalla läheiset ihmiset ovat läsnä, riippumatta siitä kummalla puolella rajaa ovatkaan.
Pyhäinpäivän kynttilöiden hiljainen valomeri huokaa rukousta: Jumala, ole kanssamme ja ota kotiisi. Ole kanssamme matkalla ja ota sen päätyttyä kotiisi. Tarvitsemme hiljaisia askelia ymmärtääksemme elämää – sitäkin elämää, joka jatkuu kuoleman rajan jälkeen.
Jussi Leppälä, kuva: Tuomas Savela