Blogi
Häivähdys Pyhää
Yksi muisto on ylitse muiden. Seison alttaripöydän ääressä edessäni kuopus polvistuneena yhdessä kymmenien muiden kouluun lähtevien kanssa. Vierelläni seisoo puoliympyrässä muita aikuisia, isiä, äitejä, kummeja. Olemme siunaamassa heitä koulutielle. Lasken käteni kuopuksen pään päälle ja tunnen Pyhän yllättävän. Saan olla välittämässä jotakin suurta ja salattua – siunausta.
Häivähdys Pyhää voi koskettaa kirkossa, luonnossa, hiljaisuudessa, toisen ihmisen kohtaamisessa, kotona. Pyhä on kuin raja tämän puoleisen ja tuonpuoleisen välillä. Se on jotain suurempaa kuin pelkillä aisteillamme voimme havaita. Emme voi sitä omistaa ja hallita. Pyhä on aina kuin häivähdys. Se on Jumalan kosketusta ihmiseen. Juuri nyt, kauneimman suven keskellä, se on herkimmillään koettavissa luonnossa.
Pyhä -teema on esillä seurakunnissa ja kirkollisissa järjestöissä vuosina 2010–2012. Pyhä-hankkeella halutaan herättää laajaa keskustelua uskosta ja arvoista. Hankkeessa on kolme pääteemaa: Jumala, Pyhä aika ja Luomakunta. Teemat johdattavat miettimään muun muassa vastuullista elämäntapaa, elämänrytmiä ja jumalasuhdetta. Pyhä-teema on monella tavalla esillä myös seurakuntien työalojen toiminnassa.
Pyhän tunne ei kuulu talouselämän lainalaisuuksiin eikä sitä voi mitata kvartaalitalouden tunnusluvuilla. Kysymys on jostakin paljon tärkeämmästä. Pyhän kokeminen kuuluu niihin asioihin, joita rahalla ei saa. Lupa ja oikeus Pyhään tekee meistä ihmisiä. ”Lapsen oikeus pyhään” –kirjan tekijän Kaisa Raittilan sanoin: ”Jokaisella on oltava lupa pyhään, koskemattomaan alueeseen, kaikkein arimpaan. Jokaisella on oltava oikeus ikävöidä ja liittyä ikävöivien joukkoon. Ilman hiljaista rauhaa on vaikea saada sisimmästään selko.”
Pyhä ei ole tabu, kielletty asia. Siitä voi myös puhua. Millaisia pyhiä hetkiä olet elämässäsi kokenut? Mikä sinulle on pyhää? Siinäpä pari hyvää kysymystä keskustelun virittäjäksi arkisen elämän keskelle. Mieluimmin pyhästä kuin pahasta.