Blogi
Puolen neliön pikkumetsä
Nopeasti niitä alkoi syntymään, pikkukuusia, kaiken värisiä, erilaisia. Työkaveri oli ollut kurssilla ja opetti askartelun alkeet meille muillekin. Torstaina oli jo valmis kuvan puolen neliön pikkumetsä, jonka yläpuolella valtaisa amaryllis hymyili suojelevaa aurinkohymyään.
Huomasimme, että mistä tahansa neliön muotoisesta paperista saa taiteltua kuusen. Koko riippuu paperin koosta, mutta jokaisella valmiilla tekeleellä on samanlainen kuusen olemus. On ihan sama, onko paperissa arabian-, englannin- vai suomenkielisiä sanoja. Kaikista taittuu tasavertainen pikkumetsän asukas.
Siinä ne seisovat, pikkukuuset, kuin me ihmiset, parhaimmillaan yhdessä, kurkottamassa ylöspäin, toisiamme tukien. Jos tähän joukkoon tulee rajojen takaa turvaa ja toivoa etsivä turvapaikanhakija, vedämmekö pikkumetsän ympärille rajat ja sanomme: tämä on meidän pikkumetsä, sinä et kuulu tänne. Vai otammeko tulijan vastaan ja sanomme: tervetuloa pikkumetsäämme, ole kuin kotonasi, täällä sinun ei tarvitse pelätä.
Omassa elämässämme voimme avata ovia tai sulkea niitä. Voimme kuvitella omistavamme jotakin tai jakaa sitä lahjaa, mitä olemme saaneet. Uskon, että ”iso amaryllis” hymyilee niin kauan kuin haluamme jakaa, iloita yhdessä, loistaa erilaisina.
Jussi Leppälä