Blogi
Varattu
On tullut joskus aloiteltua puhetta. ”Hyvät kuulijat. Te istutte nyt kyllä varatuilla paikoilla.” Heti perään olen kuitenkin rauhoittanut tilannetta, että ne on varattu teille. Jumalalla on sanassaan teille asiaa. Hetket kirkon penkissä, seurapenkissä tai radiojumalanpalveluksen äärellä ovat tärkeitä hetkiä. Siinä Jumala saa puhutella. Muista tämä, kun seuraavan kerran istahdat sanan kuuloon. Tämä on minulle varattu hetki.
Kerran konfirmaatiossa eräs poika käveli varattu-lappunen selässään. Suntio oli varannut eturivin penkit rippikoululaisille. Takapenkin pojat siirsivät pienen lappusen teipillä erään etupenkillä istuvan pojan selkään. Poika oli varattu koko konfirmaation ajan. Se vähän hymyilytti muita. Minua se myös puhutteli. Pojat ehkä ajattelivat, että tuo poika oli varattu jollekin tytölle tms. Minulle se lappunen kertoi enemmän.
Sama ajatus tulee mieleen kastejuhlassa. Isä ja äiti, isovanhemmat sekä kummit katselevat pientä vauvaa. Siinä tulee mieleen, mitä kaikkea tuon lapsen kohdalle onkaan varattuna. Millaiset Jumalan suunnitelmat toteutuvat hänen kauttaan? Millainen tämän pienen ihmisen elämänpolku tulee olemaan?
Kirkkovuodessa paastonaika kaartaa pikku hiljaa kohti loppuaan. Edessä ovat palmusunnuntain tapahtumat, jotka vievät meitä pääsiäiseen. Jumalalla oli varattuna Jeesukselle varsin kova kohtalo. Kaikki näytti päättyvän suureen tappioon Golgatan ristillä. Omien opetuslasten joukko nukahteli Getsemanessa. Ja lopulta he kielsivät tuntevansa koko Jeesus Nasaretilaista. Jeesus kuoli ristillä syytettynä ja häväistynä meidän syntiemme tähden. Pimeys peitti alleen kaiken. Peli näytti siltä, että se hävittiin. Tappio kääntyi kuitenkin voitoksi pääsiäisaamun kautta. Jeesus nousi kuolleista ja kuolemalla kuoleman voitti. Jumalalla oli varattuna pelastus Jeesukselle ja kaikille hänen seuraajilleen.
Ihminen takertuu helposti elämän vastoinkäymisiin ja tappioihin. Meidän luottamus horjuu niiden keskellä. Kulman takana voi olla kuitenkin varattuna jotain, mitä me emme vielä tiedä. Paaston aika päättyy pääsiäisen iloon. Pilvisten päivien jälkeen paistaa aurinko.
Taivaan kotiin johtaa kaikkina aikoina tuttu kotitie. Se ei muutu, vaikka ajat muuttuvat ja ihmisten elämäntapa muuttuu. Taivaan kotiin johtavalla tiellä turvataan vain siihen, mitä Jeesus teki meidän puolesta. Sillä tiellä kuljetaan eteenpäin vain syntien anteeksiuskomisen kautta, ei mitenkään muuten. Kaikki elämää painavat kuormat saa uskoa anteeksi Jeesuksen ristinkuoleman turvin. Tästä vakuutena on pääsiäisaamun tapahtuma, Jeesuksen ylösnousemus. ”Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa” (Kol. 1:5) Odotamme jo pääsiäistä ja sen voitokasta sanomaa. Elämä voittaa kuoleman.
Kari Lauri, Kalajoen kirkkoherra