Blogi
Tuulen voimaa
Tuuli tekee omat reitit,
liikuttaa sitä mitä tahtoo,
vastustaa tai antaa vauhtia.
Tuuli humisee korvissa,
heiluttaa puiden lehtiä.
Tuuli muokkaa maahan kasoja,
tekee hiekkaan omia kuviaan.
Tuuli kuljettaa roskapussia,
joka tyhjänä pyörii eteenpäin.
Se tekee kuolleen näköisestä liikkumattomasta
elävän näköisen, se herättää henkiin.
Tuuli menee sinne, minne se itse tahtoo.
Se ei tottele ihmisen ääntä, ei käskyjä.
Tuuli määrää meren liikkeet,
veden kulun ja suunnan, se sytyttää myrskyn ja sen tyynnyttää.
Tuulen haltija on Jumala.
Ihmisvoimin tuulta ei voi määrätä eikä käskeä.
Tuulen voimaan voi taipua,
sitä voi myös kuunnella ja kunnioittaa.
Antaa sen muistuttaa Jumalan voimasta.
Pyhän Hengen tuuli,
miten käsittelet meitä ihmisiä?
Käännät ympäri, tuulellasi meitä muokkaat,
Työnnät vauhtia, eteenpäin vaan.
Aukaiset ovet voimallasi,
poistat esteet Jumalan tieltä.
Pistät piiloon, odottelemaan,
kasaat päälle syksyn lehtiä.
Pyhä Henki suojelet,
puhdistat ja poltat.
Poltat sisimpäämme merkin
Jumalan oma.
Hänelle kuuluva,
verellä merkitty.
Läpivalaistu,
synnit löydetty.
Merkkinä otsassa - syntinen.
Siksi Jeesuksen oma.
Siksi hänelle rakas.
Ei lue otsassa,
hylätty, mitätön.
Vaikka olisi omasta mielestä niitäkin.
Lukee syntinen,
Jeesukselle rakas.
Ulla Ketonen