Blogi
Kaikkein kaunein
Kalajoen kirkossa on kolme alttaritaulua. Keskellä alttaria on kuva pääsiäisaamun tapahtumasta, Jeesuksen ylösnousemuksesta. (Luuk. 24:1-8) Vapahtajamme herätettiin kuolleista kolmantena päivänä kirjoitusten mukaan. Tuo päivä oli viikon ensimmäinen. Juutalaiset juhlivat sapattiaan lauantaina, mutta me kristityt muistamme Jeesuksen ylösnousemusta ja sen merkitystä jokaikinen sunnuntai. Siksi sunnuntai on pyhäpäivämme.
Olemme ylösnousemuksen kirkko ja odotamme tulevan maailman elämää. Ajallinen aika päättyy kerran, ja meistä jokainen meistä saa silloin istua mitään pelkäämättä oman viikunapuunsa alla. Miekat on taottu auran teriksi ja rauha ei pääty milloinkaan. Profeetta Miika lupaa tähän tyyliin. (Miika 4:3-4) Tämä on hyvä muistaa tässä rikkinäisessä ja sotien runtelemassa maailmassa. Virsi 515 kertoo tästä samasta asiasta iloisin sävelin.
Vasemman puoleinen alttaritaulumme kuvaa tuhlaajapojan paluuta takaisin kotiin. (Luuk. 15:11-32) Se on pyhän kirjan tunnetuimpia kertomuksia. Se on koskettava ja niin todellisen tuntuinen kertomus. Meillä on halua kokeilla omia siipiämme ja niiden kantavuutta. Monet asiat vetävät puoleensa ja välillä tekee mieli kääntää selkä myös Jumalalle. Moni asia tuntuu niin epäreilulta tässä Jumalan maailmassa. Uskominen ja koko elämä on toisinaan kuin erämaataivalta.
Alttaritaulussa Isä ottaa kotiin palaavan pojan avosylin vastaan. Takaisin Jumalan luokse tullaan joskus raskain askelin, kun rikki mennyt elämä painaa päätä alaspäin. Mutta on tultu ja se on pääasia. Kirkoissamme julistetaan lähes joka pyhä: Tulkaa, kaikki on jo valmiina. Samaa viestiä välittää evankeliumi, ja sen yksiselitteinen sanoma. Syntiselle kuuluu Jumalan armo ja syntien anteeksianto. Taivaallinen Isä odottaa lapsiaan takaisin. Tätä kotiin paluuta tapahtuu meissä kaikissa, kun tulemme Jumalan eteen ja ristimme kätemme rukoukseen.
Jäljellä on vielä yksi alttaritaulu. Siinä Hyvä Paimen kantaa sylissään pientä karitsaa ja paimentaa laumaansa. Pienen karitsan paikalle on moni joutunut asettamaan itsensä. Huolet, murheet, sairaudet ja elämän vastoinkäymiset tekevät meistä välillä pieniä ja avuttomia. Tarvitsemme turvaa. Odotamme huomatuksi tulemista, hyväksyntää ja huolenpitoa. Paavali kyseli aikanaan: ”Ettekö huomaa, että Jeesus Kristus on teidän keskellänne? (2. Kor. 13:5) Jumala paimentaa omaa laumaansa Hyvän Paimenen ottein. Hän kantaa vaikeina hetkinä, vaikka emme sitä itse huomaisi.
Oma kirkko on tärkeä turvapaikka. Kirkkoon tullaan sukupolvesta toiseen. Siellä rukoillaan meidän puolesta, vaikka oma rukous olisi välillä katkolla. Siellä pyydetään siunausta meille kaikille, vaikka olisimme väärillä teillä.
Meitä rikkinäisiä ihmisiä hoidetaan Jumalan lupauksilla, jotta jaksamme taas huomiseen ja sen haasteisiin. Se rohkaisee ja tekee omasta kotikirkosta sen kaikkein kauneimman.
Kari Lauri
Kalajoen seurakunnan kirkkoherra