© 2016 Kalajoen seurakunta
WWW-sivut: Tietotemput Oy

Blogi

Yön kirkkaus

 
Kun ihminen tekee työtään päiväsaikaan, ei tule ajatelleeksi, millaiselta maailma näyttää yön tunteina.  Raskaan liikenteen kuljetusten kyydeissä olen ihmetellyt, miten kauniilta yö  näyttää  rekan korkeasta ohjaamosta käsin. Yön pimeyden  vaihtuminen aamun kajoksi on hämmästyttävä näky, joka  päivätyötä tekevältä ainakin työn puitteissa jää kokematta. Mietin, jaksaako vuosikausia työtään tehnyt kuljettaja enää huomata tai ihastella sitä.

Yön tunnit ovat pitkiä ja piinaavia hänelle, jota surut ja huolet valvottavat. Yössä ei ole kauneutta silloin, kun uni pakenee ja elämän epätoivo iskee päälle. Kun asiat ajautuvat umpikujaan, koko elämä tuntuu päiväsaikaankin kuin pitkältä pimeältä sielun yöltä, johon aamun kajastus ei koskaan tunnu tuovan lohdutusta.

Pääsiäisen suuret tapahtumat sijoittuvat öisiin hetkiin. Yön kynnyksellä Jeesus asetti pyhän ehtoollisen. Yöaikaan Jeesus hikoili verta Getsemanessa. Yön tunteina hänet vangittiin ja häntä syytettiin. Ystävät pakenivat hänen ympäriltään. Päivä muuttui yöksi hänen kuolemansa hetkellä. Aurinko pimeni ja koko luomakunta valitti, maa vavahteli, kun Jumalan poika antoi henkensä.

Mutta kun pimeys oli syvimmillään, Jumalan voittoisa sovitustyö toteutui. Hän herätti kuolleista Jeesuksen Kristuksen. Kun pimeyden vallat valmistautuivat juhlimaan voittoaan, tapahtui ihme. Yö muuttui päiväksi. Syntiin ja kuolemaan sidottu ihmiskunta vapautettiin kahleistaan. Pimeyden ytimessä murrettiin kuoleman valtakunnan portit, ja tuonelan pimeät sopukat valaistiin. Kristus nousi kuolleista ja hän  vapautti vangitut sielut. Tämä ei ole pelkkä historiallinen tapahtuma, vaan totta myös tänään ja joka hetki. Jeesus avaa vankilamme portit ja valaisee sielumme yön. Siksi pimeys ei enää ole pimeää, ”vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo.”
 (Ps. 139:12)

Siunattua pääsiäistä!

Suvi Lehtimäki
kappalainen
 

Takaisin | Arkisto