Blogi
Kohtaako Suomea Uusherätys?
Kuinkahan monta taloutta on Kalajoen alueella? Kysymys tuli ajankohtaiseksi, kun suunniteltiin kesä-heinäkuun Lähettäjän jakelua. Lehden Kesäseuranumeroa jaetaan juhlapaikkakunnalla; jossakin vähän laajemmalla säteellä, jossakin suppeammin. Kalajoki on Uusheräyksen perinteistä, vahvaa aluetta, siksipä lehden jakelukin toteutetaan laajana. Noin viisituhatta lehteä - mukanaan Kesäseuraohjelma - tipahtaa kalajokisten, rautiolaisten ja himankalaisten postilaatikkoon heinäkuun alussa. Posti – tai Itella - kysymykseen vastauksen tarkalleen tiesi. Posti hoitaa myös jakelun.
Postin mukana kyllä tulee valtava määrä kaikenlaista mainospostia, joka ainakin meillä menee usein suoraan paperinkeräyksen. Ennen taannoista lomaamme liimasin postilaatikkoon lapun, jossa luki: Ei mainoksia, kiitos. Se puri aika hyvin, loman jälkeenkin laatikko oli päivittäin tyhjempi kuin ennen, samoin paperinkeräyskori. Nyt vesisade on jo kieltolapun irrottanut ja ”roskapostia” tulee entiseen malliin.
Tuntuu kyllä vähän kurjalta ajatella, että rakas Lähettäjä-lehtikin tulee olemaan jollekin vain ”roskapostia”, suoraan paperinkeräykseen joutavaa. Myönnän, että itse koen joskus lievästi huonoa omaatuntoa – vai syyllisyyttä - siitä, että en lue kaikkia ilmaisjakelulehtiä ja mainoksia, joita postilaatikostani löydän. Niiden eteen on sentään nähty paljon vaivaa. Joku on koonnut materiaalin, kirjoittanut ja korjannut tekstit, ottanut kuvat, myynyt ehkä mainoksia jakelukustannusten kattamiseksi – ja minä heitän koko komeuden pois! Voi minua ja meitä! Tiedon ja mainosten tulva on kuitenkin niin valtava - lehdet, televisio, radio, internet - ettei millään ehdi, eikä voikaan kaikkeen reagoida.
Siinäpä onkin tapahtumajärjestäjän ongelma; miten tavoittaa ihmiset ja saada heille tiedoksi, että hieno tapahtuma on tulossa? Sehän on kuitenkin minkä tahansa tapahtuman elinehto, että osallistujia tulee, ja mahdollisimman paljon tietysti. Eipä olisi kovin innostavaa järjestäjien vain toisilleen ohjelmaa esittää ja puheita pitää!
Hengellisellä kesäjuhlalla on kuitenkin eri tavoitteet kuin puhtaasti kaupallisella tapahtumalla. Kesäseurat ei tavoittele suurta rahallista voittoa – lähetystyön kassan kartuttamista kyllä – vaan tavoite on Jumalan sanan esillä pitäminen, evankeliumin julistaminen ja kristittyjen yhteyden vahvistaminen ja rohkaiseminen. Niistä toivomme mahdollisimman monen pääsevän osalliseksi.
Ajattelimme myös ensimmäistä kertaa mainostaa Kesäseuroja radiossa, valtakunnallisella kristillisellä radiokanavalla. Kuuluvuusalueella asuu liki neljä miljoonaa ihmistä! Uusheräys siis kerralla Suomen kartalle. Uusheräys on jo sanana sen verran outo, että sen joutuu usein tavaamaan kirjain kirjaimelta ja se kääntyy helposti muotoon Uusherätys. Ehkäpä olisikin hyvä jos Suomea kohtaisi uus herätys!
Postin tarjouksessakin - jonka olin pyytänyt puhelimitse – luki, että Uusherätyksen kesäseura. Ehkäpä radiomainoksen kuulija kiinnostuu oudosta nimestä ja etsii netistä lisätietoja? Sitähän me tietysti salaa toivotaankin, nettisivuthan on tärkeä tietolähde melkein asiassa kuin asiassa. Mietipä kuinka usein päivän mittaan joku sanoo että katso netistä! Googlettamalla löytyy tietoa mistä vaan.
Ehkäpä oudohko nimi onkin meille vahvuus, se lisää kiinnostavuutta, uteliaisuutta? Kerran yksillä lähetysjuhlilla tuli suomenkielen opettaja meille varovasti sanomaan, että teidän nimessä on kirjoitusvirhe. Se on muuten varsin hyvä jutun juurikin, tuo nimikeskustelu. Kannattaa siis jokaisen uusheräysläisen opetella ulkoa nimen juuret.
Keskustelimme muutaman ihmisen kesken uusheräysläisestä identiteetistämme ja siinä mieliimme juolahti, että ehkä voisimme painattaa paidan, jossa lukisi: Olen lestadiolainen ja ylpeä siitä! Ehkä siihen voisi vielä lisätä että olen uusherännyt lestadiolainen ja ylpeä siitä! Kävisiköhän sellainen paita kaupaksi – vaikka Kesäseuroissa?
Sirpa Bergman
Lue lisää Sirpa Bergmanin blogeja osoitteessa: http://www.uusherays.fi/